Lapsuuteni parhaimpiin muistoihin kuuluu pesäpallo! Entinen Tiepiiri, Alajärven Tuluutissa, oli meidän 10-15 vuotiaiden pesäpallokenttä! Siellä kokoonnuttiin iso porukka, sekä tyttöjä että poikia,melkeinpä vaan joka ilta pelaamaan, keväästä syksy myöhään, aina kun ilmat salli. Ja sunnuntaisin lähdettiin kentälle peliä katsomaan jos suinkin mahdollista ja sitä mentiin paria tuntia ennen ottelun alkua, kun lipunmyynti ei vielä ollut alkanut, pääsi pujahtamaan ilman lippua! Siellä sitä huudeltiin ankkureille ” pilpauta”, muiden joukossa, vaikka vielä tänä päivänäkään tiedä mitä se tarkoitti!? Kai se jotain hyvää oli… Suurin suosikkini oli serkkuni Kalevi Luoma, naapurin poika. Kotini keittiön ikkunasta näin Kalevin harjoittelevan syöttämistä. Onnea 100 v.pesäpallo! Viimeiset 9v pesis on täyttänyt meidän perheen kalenterin totaalisesti poikien aloitettua harrastuksen. Ja enää ei riitä omat pelit vaan aina kentälle jos työt sen sallii. Pesis on parasta paikan päällä 😀 Onnea! Pesäpallon parissa puoli elämää vietetty! Parhaimmat muistot ovat pesisleirit ja kovilla peleillä voitettu suomenmestaruus! Pesis on mahtavan tunnelman laji, tuo yhteisöllisyyttä! Rakas laji ja parasta mitä kesällä voi tehdä housut jalassa! Tai ilman. Lapsena tuli pelattua pesistä ja tulihan sitä yks sm saatua. Lapsuuden kesät tuli vietettyä pesiskentän laidalla pelejä kattellen. Paapan kanssa käytiin myös Saarikentällä pelejä kattoos. Sitten se pesis jäi ja nyt parisen vuotta taas oon tosi aktiivisesti seurannut pesistä ruutu+ kautta. Mut josko ens kesänä tulis lähdettyä paikan päälle ja tietystikin Suomen kauneimmalle kentälle eli Saarikentällä!No Title
No Title
No Title
No Title
No Title
No Title
Sanojen kokonaismäärä: 100/100 sanaa.
